Life For Horses: Sunnuntain ratsastus Onnilla ja Rocksulla sekä ajatuksia kehityksestä

Kuten viime postauksessa lupasin, että seuraava postaus ei ole kisapostaus, niin teen sen teille nyt. Yritän myös saada tehtyä jonkun muunkin postauksen. Ensi viikon sunnuntaina eli 1. päivä joulukuuta olisi tarkoitus mennä Husöhön estekisoihin hyppäämään 70cm ja 80cm, joten siitä ainakin tulossa postausta. Sitä ennen otetaan perjantaina hyppäri. Olemme vähentäneet sileän tuntini hetkeksi aikaa yhteen kertaan viikossa eli käyn pelkästään tiistaina sileällä ja sitten perjantaina hyppäämässä. Tuntuu niin oudolta, kun joulukuuhun ei ole enää kuin 6 päivää. Juuri äsken tuntui, että siihen on vielä vuosi aikaa!

Ratsastin Onnia taivutellen kumpaankin suuntaan. Tein paljon töitä ympyrällä, volteilla ja vaihtelin suuntaa paljon. Menin myös ilman jalustimia harjoitusravia, jossa on alkanut huomata kehitystä! Kesän alussa pompin siellä varmaan kaksi metriä ilmaan ja jouduin ottaa hetkittäinkin harjasta kiinni sekä ottaa välillä pieniä käyntipätkiä selässä pysymisen takaamiseksi. Mutta nyt pääsen istumaan satulaan jo paljon enemmän. Kyllä tulee myös niitä hetkiä kun siellä ei meinaa pysyä ja alkaa horjuttaa, mutta paljon vähemmän. Pystyn myös säätelemään ravia enemmän niin ettei heppa enää harpo ja leiju eteenpäin vaan pystyn kontrolloimaan sen liikkeitä paljon enemmän. Ellen mainitsikin tuossa päivää ennen HIHS:iä, kun oli meidän mukana tallilla, että heppa ei liiku enää niin matalassa muodossa vaan ryhdikkäämmin. Eli siinäkin on tapahtunut muutosta, että pystyn kokoamaan hevosta enemmän ja saamaan takajalkoja alle. Onnille on myös tullut lisää lihaksia, varsinkin kaulaan. Peruutuksia pystyy nykyään tehdä ilman, että heppa laittaa kokoajan päätään alas vaan tulee myös askeleen parin mittaisia pätkiä, jolloin pää on ylempänä. Onnin liikkeetkään ei enää tunnu isoilta vaan sopivilta, kun taas Rocksu tuntuu ponilta! Hassua ajatella, että askenhän Onni oli tosi iso liikkeinen hevonen, jonka selässä oli vaikeuksia pysyä, kun taas Rocksu oli se tuttu ja turvallinen sopivan kokoinen hevonen.
Nykyään itselläni on ongelmana, että nojailen oikealle. Kaarteissa, volteilla. Pitää kokoajan muistuttaa itseäni, etten nojaile vaan istun suorassa. Keventäessä en enää pomppaa kahta metriä ylös, muuten kuin välillä tulee isoja kevennyksiä, mutta suurimman osan ajasta kevennän pienesti.
Laukassa tein enemmän ympyrällä töitä ja hain rentoutta hevoseen. Heppa liikkui todella kivasti, mitä nyt välillä kyttäsi omiaan. Vaihdettiin sitten lopuksi Bedan kanssa hevosia. Eli Beda meni Onnilla joku vartin ja mä sitten puolestaan Rocksulla.
Rocksu kävi ihan kuumana. Pienestäkin pohkeen kosketuksesta ryntäsi raviin ja touhotti vaan eteenpäin pää katossa. Ratsastin sitten niin etten koskenutkaan pohkeilla sitä ja menin pelkästään käyntiä ja pienen pätkän ravia. Olin ajatellut, että ottaisin vähän laukkaa mutta teinkin sitten käynnissä rentouttavia taivutuksia. Papalla oli ihan sieraimet suurina, kun menin selkään, mutta kun olin sen vartin sillä käynnissä taivutellut se oli tosi rento ja kiva. Ainiin, menin Rocksulla siis ilman satulaa. Beda ravaili ja käveli Onnilla. Tämä oli Bedan kolmas kerta, kun se menee Onnilla, joten siihen nähden meni hyvin tai no sen mitä näin Rocksun rauhoittelun seasta. Ratsastuksen jälkeen Beda hoiti Onnin pihalle ja mä sitten Rocksun.